Koti ja riittävä toimeentulo ovat jokaisen ihmisen perusoikeuksia. Suomessa on paljon rakenteellista kodittomuutta ja köyhyyttä. Kenenkään ei pidä joutua asumaan ulkona, rappukäytävissä, roskiksissa tai kaverin sohvalla. Kaikilla meistä on oikeus nukkua yönsä turvassa ja syödä aamupalaa oman kodin keittiön pöydän ääressä. Kaikilla on myös oltava jääkaapissa jokaisena viikon päivänä ravitsevaa ruokaa. Elämme Suomessa, jossa ihmiset näkevät nälkää ja palelevat kaduilla. En halua puhua tilastofaktoista, koska minulle ihmiset eivät ole numeroita. Vaaleja tulee ja menee, mutta hätä pysyy. Me voimme muuttaa nämä kaksi ensimmäisiksi keskeisintä asiaa. Asunnottomuus ja köyhyys. Näiden asioiden pitäisi olla kaikkien yhteinen asia. Peräänkuulutan muutosta. Tarvitsemme asuntopolitiikan muuttamista niin, että keskiössä on oikeasti kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen. Vuokrien taso on karannut aikapäiviä sitten käsistä ja on syytä selvittää, mitä keinoja on käytettävissä, jotta asumisen hintaa saadaan alas. Asumiseen tarvitaan myös enemmän tukea silloin, kun se on sairauden takia välttämätöntä. Meidän pitää lisätä merkittävästi Asunto ensin – periaatteella toimivia asumispalveluyksiköitä ja erilaisiin elämäntilanteisiin sopivia tukiasuntoja. Lisäksi tarvitsemme lisäpanostusta talous- ja velkaneuvontaan, asumisen sosiaalityöhön ja kotiin tuotavaan tukeen. Köyhyys on laaja käsite ja syyt sille, miksi ihmiset eivät saa itselleen riittävää toimeentuloa, ovat moninaiset. Tarvitsemme perusturvaremontin ja laajemman perustulokokeilun. Nykyisellään päivittäiset elämisen menot ovat monelle kohtuuttoman korkeat, vaikka eläisi kuinka tarkasti tahansa. Verotuksen uudistamisella voimme vaikuttaa osittain näihin asioihin. Töitä ei riitä kaikille ja osa ihmisistä ei tule palkallaan toimeen. Keskeisin asia on luoda uusia työpaikkoja ja tukea enemmän ihmisiä työn haussa. Nykyinen järjestelmämme on työttömyyden kohdatessa monelta osin toimimaton. Kuntoutuksen merkitystä niin ennaltaehkäisevänä kuin korjaavana palveluna ei osata nähdä riittävästi. Esimerkiksi te-palveluissa pitäisi hyödyntää huomattavasti enemmän sitä laadukasta osaamista, mitä kuntoutuksen kentällä on tarjottavana. On sanomattakin selvää, että tekemällä huomattavia lisäpanostuksia koulutukseen ja sosiaali-ja terveyspalveluihin, vähennetään myös köyhyyttä. Paljon on tehtävänä, mutta on mahdollista korjata eriarvoistumiskehityksen kulku ja antaa näiltä osin ihmisille parempi huominen.