Olen seurannut huolissani yhteiskunnallista eriarvoisuuden kehittymistä 1990-luvulta saakka. Muistan aina edesmenneen äitini sanat, kun hän visioi tulevaisuuden Suomea, jossa kymmenen vuoden kuluttua meillä on a-, b- ja c-luokan kansalaisia. Tämä oli kommentti ihmisen suusta, joka ei ollut poliittisesti aktiivinen, mutta omasi sydämen sivistystä sitäkin enemmän. En silloin nuorena ymmärtänyt hänen sanojaan, nyt ymmärrän. Hän syntyi sodan lapseksi köyhään isänmaahan rakentamaan meille hyvinvointivaltiota. Itse kasvoin vaurastuvassa Suomessa enkä joutunut lapsuudessani taistelemaan perusturvasta, koulutuksesta tai terveydenhuollon palveluista. Nämä asiat eivät olleet äidilleni itsestäänselvyyksiä. Seurattuani yhä uudestaan ihmisten kipuiluja köyhyyden, asunnottomuuden, pitkäaikaistyöttömyyden tai terveysongelmien kanssa, olen todennut, että yhteiskunnallisessa keskustelussa valitettavan usein puhutaan syrjäytyneistä, ei syrjäytetyistä. Monet vaikeat elämäntilanteet johtuvat ympäröivistä rakenteista, ei yksilöstä itsestään. Muutos lähtee asenteiden ja rakenteiden remontista.
Tavoitteet:
- Jokaiselle ihmiselle oma koti
- Palkalla pitää pystyä elämään
- Riittävä toimeentulo kaikille
- Ihmisille mahdollisuus omannäköisen elämänpolun rakentamiseen
- Kaikkien tasavertainen kohtelu rakenteiden sisällä
- Osallisuuden kokemusten lisääminen
Keinot:
- Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja huomattavasti lisää, nykyinen rakentamistahti on liian hidasta
- Verotuksen järkevöittäminen tuloeroja tasaavaksi
- Ihmisille oikeaa työtä, ei tempputyöllistämistä
- Pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan helpottaminen
- Perustulokokeilu
- Koulutuksen monimuotoisuus ja erityisen tuen tarpeet huomioitava
- Palvelut tuotettava mahdollisimman lähellä ihmistä
- Joukkoliikenne halvemmaksi ja reitit kattaviksi
- Terveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja sairauksista kuntoutumiseen laitettava lisää resursseja rahoituksen ja pätevien työntekijöiden muodossa
- Yhteiskunnan eri tasoille lisää dialogisuutta
